lauantaina, maaliskuuta 28, 2009

onkos tämä

ollut auki kaikenaikaa? Jutut kuitenkin jatkuu osoitteessa - tiedoksi eksyneille...

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

*Ärsyn ärsyn*

Kun mokailin tämän windowsin asetukset niin että piti uudelleenasentaa windows98 (see previous posts..) niin T asensi tähän Outlookin sähköpostiohjelmakseni koska Thunderbirdiä ei viimeksikään saatu aktiiviseksi. Sitten Thunderbird osoittautui toimivaksi muttei Outlook tullut poistetuksi. Nyt ihmettelin vähän pariakin juttua ja avasin Outlookin (olen käyttänyt lähes 2kk Tb:tä) ja huomasin että siellä on meilejä jotka ei ole ohjautuneet Thunderbirdiin. Omituista!

Eniten harmitti että M oli kirjoittanut 9 päivää sitten ja kertonut vakavista terveysongelmistaan ja kysynyt milloin haluaisin tavata. Ei siinä mitään, eihän asia ole huippukiireellinen (yleensäkin sovimme tapaamiset parin viikon tai jopa kuukauden viiveellä), mutta jos joku ystäväni avautuu tuollaisista asioista niin tottakai vastaisin heti! Tulee kurja olo kun miettii kuinka piittaamattomana hän on minua pitänyt! Toki meili selventää asiaa mutta joskus jähmettyy omiin mentaalisiin kuviinsa jotka on muodostanut ikäänkuin toisen mentaalisista kuvista . Minulle käy usein että jähmetyn ja järkytyn tavattomasti "omasta kuvitelmastani siitä mitä toinen on mahdollisesti kuvitellut minusta". Tai joskus pidemmälle - "omasta kuvitelmastani siitä minkä toinen mahdollisesti ajattelee olevan minun kuvitelmani itsestäni". Tuo ketjuhan jatkuu loputtomiin. Vaan mielikuvitus ja muisti on esteenä. Onneksi.

Mutta ikävää että ensin toinen odottaa meiliä ja sitten huomaa sen viipyvän luvattoman pitkään ja miettii syitä... Masennus? piittaamattomuus? välinpitämättömyys? tilannetajunpuute?! Tuo harmitti minua niin tolkuttoman paljon että sanoin suoraan myös oman pahoitteluni. Ja selitin mentaaliset kuvani kun tiedän että M ymmärtää ne hyvin.

Olen varmaan ihminen jonka pitämiset ja antipatiat on aika voimakkaita noin keskimäärin. Vasta nyt tajuan että tuo on räikeässä ristiriidassa oikeudenmukaisuuden-hyveen kanssa jonka olen myös kuvitellut omaavani. Tai ainakin vaikeasti yhteensovitettava. Tosiasia on että pidän monista ihmisistä ja inhoan monia ja pyrin tasapainoon ja oikeudenmukaisuuteen mutta lopputuloksena kuitenkin suosin aivan hirveästi ihmisiä joita ymmärrän ja jotka ilmaisee asioita jotenkin minuntavallani. Suhtaudun saamiini kommentteihinkin pitkälti sen perusteella kuka ne antaa. Näin vain on.

Huolestuin M:n sairaudesta sillä tämän sisko on kuollut nuorena. Samoin olen alkanut ilmeisesti vähän mystifioida tuossa linkeissäni olevaa rottatutkimusta. Mutta tosiasia on että ihmisiä on Suomessakin kuollut olosuhteisiin joista olen itse selvinnyt pikkuflunssalla.

tiistaina, marraskuuta 08, 2005

Joo. Kirjoitan nyt tänne näemmä kun tuolla toisaalla kukaan ei kommentoi mua kun toisilla ei ole osoitetta ja ne joilla on ei varmaan muista käydä siellä kun ei oo linkittäneet sitä minnekään etteivät aiheuta minulle mitään ikävää.

En oikein tiedä mitä hommailisin. Hyvin kuvaavaa sekin etten tiedä edes kumpaa nettipäiväkirjaa pitäisin. Teen ihmejuttuja kuten huusin nettihuutokaupasta toisen kännykän itselleni halvalla. Nyt tuo on tuossa enkä käsitä yhtään mitä sillä teen. Mihin kukaan tarvii kahta nokia 3200?! Kai tuossa oli ajatuksena että jos saldo loppuu ennen tele2:n Suomesta vetäytymistä 30.11 niin voin ottaa toisen liittymän ennen sitä. Samoin ajattelin että tuleehan käyttöä noille monille kuorille. Ostin siis kuorien takia kännykän. Joops.

Paha PMS. Ajattelin eilen rentoutua viskillä mutta se vaan aiheutti loppujenlopuksi aivan tolkuttoman itkukohtauksen. Itkin kun en löytänyt yhtä paperia ja kaikkea muutakin. Ajattelin tuhota kaiken netissä tekemäni minkä teen aina 1-3 vuoden välein mutta en sitten antanut itselleni oikeutta tuollaiseen päätökseen tuossa tilassa. Ihan hyvä. Kävin minhin päikkärissä ja jäin sitten itkemään tuota sen kohtaamaa perhekiusaamista joka oli mielestäni aivan törkeää. Olisin kommentoinut pidempää mutten sitten jaksanut paljon mitään kun huomasin olevani yhdeksäs kommentoija. Tutuille pitäis olla joku vip-linja noissa suosituimmissa päikkäreissä. Mitä asiaan tulee niin pystyn näkemään minhin paljon paremmin jossain Afrikassa kriisiavussa erikoissairaanhoitajana kuin kirjallisuustieteenlaitoksella tekemässä jotain analyysejä. Miksi kaikkien pitäisi jotenkin oletusarvoisesti käydä yliopisto - varsinkin nykyään akateemisten työttömien aikana. Tuo toisen älykkyyden varjolla loukkaaminen tietty osui sekin kun sitä on tehty mulle ihan kauheasti.

Eilen kävin nukkumaan jo kahdeksan jälkeen että sain tuon itkuputken poikki. Tänään on 32:s päivä. Kyllä tää taas kohta helpottaa. Juon aamukahvit ja lähden kohta kurssille. Pitää tallettaa cv levykkeelle. En tiedä pidänkö tätä päikkäriä vai en. En oikein tiedä mitään.

sunnuntaina, lokakuuta 30, 2005

Kompromissi

Nyt pitkällisen (?) pohdinnan jälkeen olen päättänyt pitää tämänkin blogin pystyssä. Täällä on kaikki linkkini ja postaukset joita mahdollisesti tarvitsen. Sitäpaitsi olen ajatellut pitää uuden blogini "puhtaana" eli jos alan ärtyä jostain jutusta liikaa niin tulen tänne kiukuttelemaan. Fair enough?

Uuden blogini osoite ei ole salainen mutten sitä mainostakaan. Häiriköt kiusaavat minua vain jos ärryn eli paljastan puolustukseni heikkouden joten jos en heittäydy uudessa blogissa emotionaaliseksi tai irrationaaliseksi niin saan epäilemättä olla rauhassa siellä.

Sitten toinen juttu on mielessä. Ajattelin perustaa noista Nürnberg/Auswitch jutuista historiablogin. Luultavasti siitä tulee aika pinnallinen sillä tietämykseni aiheesta perustuu rajallisiin lähteisiin eikä minulla ole kauheasti etukäteiskontekstia mikä auttaisi minua arvioimaan lukemaani kriittisesti. Näin ollen blogi olisi vähän referaattityylinen. Se kuitenkin saattaisi kerätä kommentteja muilta ja lisäinformaatiota ja parhaassa tapauksessa keskustelua.

Aloin miettiä asiaa ja tosiaan tuntuu tyhmältä yrittää pitää sitä aktiivisesti toisen tunnuksen alla kun kaikki nyt varmaan menneistäkin postauksista arvaavat kenen blogi se on. Sitten mietin että voisin tehdä netissä jotain hyödyllistä myös omalla nimelläni. Kun mainitsen tämän netin yhtenä harrastuksenani CV:ssä niin olisi plussaa jos voisin tarvittaessa tarjota jotain edustuskelpoista mitä olen netissä tehnyt. Vaikka tulos olisi pinnallinen niin nettiätuntemattomalle se saattaisi näyttäytyä edustavana ja kunnianhimoisena. En kuitenkaan halua henkilötietojani häiriköiden tietoon (niiden harvojen joilla niitä ei vielä ole, heh) ja miten todistan ko. blogin olevan minun jos en laita siihen henkilötietojani?

Tässä kohtaan otetaan mielellään vastaan kriittisiäkin kommentteja että miltä kuulostaa tai onko "suunnitelmassani" jokin vakava aukko.

keskiviikkona, lokakuuta 26, 2005

Suljen tämän blogin

Aion sulkea tämän blogin ja poistin kommenttimahdollisuuden. En vielä tiedä tuhoanko sen kokonaan vai jätänkö tänne. Lopuksi kerron häiriköintini taustan kun se tuntuu niin monia kiinnostavan.

Häirikköjäni ei ole monta - 2-4 mutta he ovat äärimmäisen aktiivisia enkä enää jaksa tuota turhanpäiväistä jänkytystä. Se kuitenkin kuluttaa vähän energiaani. Menen pitämään blogia toisaalle ja nikikseni otan - yllätys yllätys - jonkun muun kuin Tristanin. Ettepä löydäkään minua. Pidän siitä huolen.

Joku häirikkö "kysyi" miksi minun blogiani häiriköidään eikä muiden. Samat häiriköt ovat seuranneet minua netissä vuodesta 2002-2003 asti eli siitä asti kun aloin käyttää tätä nimimerkkiä "Tristan" suomalaisissa keskusteluryhmissä entisessä Nyt:ssä ja Tukiasemalla. Nytissä nimimerkkiäni trollattiin ennen kirjautumispakkoa ja samoin tukarilla. Ehkä joku yksi innokas on nyt liittynyt joukkoon huomatessaan että muutkin kiusaa minua mutta vanhoja tuttuja nämä muut ovat.

Aktiivisin häirikkö näyttää olevan psyykkisesti häiriintynyt entinen tukiasemalainen joka tapasi käyttää nikkiä "Yasu". Sain raivokohtauksen hänelle jossain tyhjänpäiväisessä riidassa yhden Katjan (Yasun ystävä) päiväkirjassa. Yasu ei ikinä oikein toipunut tästä vaan aloitti selkänitakana uskomattoman mustamaalaus- ja paskanheittokampanjan. Olin pitkään tietämätön tästä koska hän ei uskaltautunut enää keskusteluryhmään johon kirjoitin vaan kirjoitteli minusta paskaa ainoastaan paikan chatissa. Siellä hän levitti huhuja muunmuassa siitä että "Yasu" oli niin järkyttynyt riidasta Tristanin kanssa että oli kuollut seuraavana viikonloppuna auto-onnettomuudessa. Tai että olisin harrastanut jotain puhelinhäiriköintiä. Porukka oli nuorta ja naivia ja kuukausia he uskoivat näihin juttuihin.

Lopulta Yasulle ei riittänyt tämä chattikampanja vaan hän ulotti häiriköintinsä tosielämäänikin. Saatuaan tietoonsa että olimme olleet Katjan kanssa siiderillä ja meillä oli kivaa hän lähetti "itselleen" jonkun hullun meilin jonka muka minä olisin kirjoittanut Yasulle - kuinka Katja pitää enemmän minusta kuin Yasusta ja Yasu on huora jne. -rikkoakseen välini Katjaan. Hän alkoi myös tilailemaan nimelläni (olin tyhmyyttäni antanut puhelinnumeron hänelle että voisimme selvittää asian) eri firmoista tuotteita ja lehtiä ja jouduin lopulta, itseäni suojatakseni, nostamaan rikosilmoituksen asiasta. Tämä pelästytti Yasua ja hän lopetti toiminnan.

Tukarilaisille selvisi tämän tyypin valheet siinä vaiheessa kun ehdotin kahvillemenoa ja Yasu sanoi ettei uskalla kun pelkää että tekisin hänelle fyysistä väkivaltaa. Joku nuori 190-senttinen mies turvautui henkivartijaksi. Kun asia ei sittenkään häntä kiinnostanut ja minut nähneet olivat ymmärtäneet Yasun juttujen olevan valheita hän menetti tukarilla lopulta kaikki kannattajansa. Viimeisten tietojen mukaan kaikki pitävät Yasua nykyisellään pähkähulluna ja jopa Katja on nyt katkaissut välinsä häneen. Hänellä ei siis ole muuta puuhaa kuin häiriköidä minua.

Nyt lopulta - kolmen vuoden jälkeen - olen väsynyt tähän ja luovutan suosiolla ja vaihdan nikkiäni ja menen kirjoittamaan muualle. En jaksa tätä tolkutonta vänkytystä ja jänkytystä ja väänäämistä ja vinkumista ja nyt viimein nikilläni kirjoittelua (joku rekisteröi toisen Tristan tunnuksen jolla pääsi trollaamaan päiväkirjaani). NYT:ssä ja Näkökulmalla voin käyttää nikkiäni rauhassa koska siellä kuri on tiukkaa ja moderaattorit poistavat kaikki häiriköt mutta nettipäiväkirjassa saisi kokoajan olla poistelemassa itse viestejä.

Siispä, hauskaa oli niin kauan kuin kesti. Koska minä en ole hullu - toisinkuin Yasu ja muut häiriköt - niin he eivät löydä minun uutta päiväkirjaani mitenkään blogiavaruudesta. Ehkä paljastan sen sitten joku päivä ihan piruuttaakseni näyttääkseni kuinka monta "häirikköä" minulla on kun vakiohäirikköni eivät tiedäkään missä Tristan nykyään kirjoittelee.

Hyvää jatkoa vaan. Toivottavasti en vienyt teiltä elämäntarkoitusta.

tiistaina, lokakuuta 25, 2005

Taisi olla tuo sairastuminen enemmän psyykkisperäistä. Tuo eka kurssipäivä oli raskas ja turhauttava. Siellä on ihmiset joilla on älyttömät työkokemukset tyyliin 10 vuotta arkkitehtinä enkä ymmärrä mikseivät he voi mennä suoraan töihin sen sijaan että tulevat kurssille masentamaan toisia.

Mietin tuota päiväkirjajuttua. Nyt ainakin tarvin tätä. Sain vain jonkun yleisen ahdistumisreaktion. Illalla stressasin nukkumiseni kanssa kun tiesin etten voi mennä kurssille ellen saa ainakin 7 tunnin unia. Otin tuosta paineita kohtuuttomasti ja naapurista kuului möykkää ja vaikka käsitin että on kohtuutonta mennä yhdeksänaikoihin soittelemaan ovikelloa ja pyytämään olemaan hiljaa niin tein sen silti. Nainen oli ihmeissään kun valitin metelistä. Sanoi ettei heiltä mitään meteliä tule. Sanoin että kai nyt kuulen mistä se meteli kuuluu ja hän kuulee siinä käytävässä sen itsekin. Sanoi että se on *jokin en saanut tolkkua*. Sanoin että jos sen jonkin poistaisi tai sulkisi tai jotain. Se toisti että se on *jokin mistä en saanut tolkkua* eli televisio-ohjelma! Ja tiedänhän että kun kerrostalossa asuu niin.. Keskeytin vähän ärtyneesti että tiedän erinomaisesti mutta mulla on aikainen aamuherätys ja voisko telkan laittaa pienemmälle. Se paiskasi oven kiinni mutta ilmeisesti laittoi telkan pienemmälle. Satun vaan nukkumaan juuri samassa syvennyksessä missä ne varmaan pitää telkkaansa.

Vituttaa se älytön "Jos kerrostalossa asuu niin pitää sietää elämisenääniä. Jos ei siedä niin kannattaa hankkia omakotitalo". Tuo on perseestä revittyä. Herkästi äänistä ärtyvät varmasti hankkisivat omakotitalon jos niillä olisi rahaa siihen. Ne asuu kerrostalossa kun niillä ei ole varaa omakotitaloon! Vituttaa tuollaiset yleiset debiilisanonnat missä ei ole järjenhiventäkään.

Kurssilla puhuttiin jotain paskaa kuinka työntekijä on tuote ja sen pitää myydä itseään ja osaamistaan. En koe itseäni tuotteeksi enkä osaa myydä itseäni. Minusta jokainen minut palkkaava tekisi vakavan virhearvioinnin sillä olen erittäin laiska ja oikukas työntekijä joka menee aina vuorenvarmasti siitä mistä aita on matalin. Entä osaaminen ja kiinnostuksenkohteet? Osaamista mulla ei ole ja kohteet vaihtelee bridgestä ja Dostojevskista lautapeleihin ja englanninloppusoinnutteluun sekä nettitappeluihin ja satunnaisiin kiihkeisiin ja tehokkaisiin mutta erinomaisen nopeasti kuoleviin tutkimusinnostuksiin lähihistoriasta tai jostain kirjailijasta. En osaa kuvitella yhtään työtä missä minun kiinnostuksenkohteet olisivat hyödyksi.

Lisäksi eilen käsitin selkeästi ekaa kertaa että persoonani on todellinen haitta työssä. Olen eksentrinen ja omalaatuinen ja ihmiset on valmiita sietämään sitä jos työntekijä on tehokas ja ahkera samoinkuin tehotonta mutta muutoin "mukavaa tyyppiä" siedetään. Mutta jos joku on sekä eksentrinen että laiska niin se on kyllä pakosta ensimmäinen joka saa lähteä. Sille ei tulla "cut some slack" ikinä. En tarkoita että olisin epämiellyttävä mutta en osaa nähdä vaivaa kätkeäkseni tunnetilojani ja epäilemättä eilenkin osa porukasta pani merkille että vaikutin ajoin väsyneeltä, kärsimättömältä ja turhautuneelta. Ruokalassa menin istumaan omaan pöytään koska halusin olla hetken rauhassa. Noinkin olen aina tehnyt työpaikoilla ja se on huono juttu. Tuossa viikon kurssillahan se ei merkkaa mutta kun se on aina sama juttu. Olin vaan väsynyt ja enemmän kiinnostunut kirjastani kuin ihmisistä varsinkin kun olin verrattain huonolla tuulella ja ärsytti noiden aikuisten, koulutettujen ihmisten joku naivi lapsenomainen innostus noista fraaseista mitä meille jaeltiin. Meitähän kohdeltiin kuin debiilejä. Yksi naisista katsahti minuun päin miettivästi ja tajusin että tein virheen.

Voin kuvitella että muut puhuisivat työpaikalla minusta tyyliin (kuten ehkä tuolla) "Se Tristan... sellainen aika omalaatuinen tyyppi? Eikö olekin? Jotenkin se vaikuttaa aika älykkäältä mutta se on kyllä aika outo. Huomasitko kun se kysyi missä se huone oli mistä me just tultiin? Eikö se muka tiennyt sitä? Se on vissiin tosi epäkäytännöllinen. En mä sano että se olisi epämiellyttävä... voi olla tosi kiva tyyppikin. Aika outo kyllä. Ei musta tuollaiset tänne kuulu. Se ei tunnu yhtään haluavan keskustella kenenkään kanssa. Ei se osallistukaan mihinkään" "No kyllä se osallistui kun me siinä pienryhmässä kerättiin sitä aineistoa. Puolet oli sen keksimiä. Mutta se ei vaan halunnut sanoa niitä ääneen? Varmaan sellainen tutkijatyyppi. Mutta ei se kyllä ihmisten kanssa työskentelyyn sovi yhtään. Ei mullakaan ole mitään sitä vastaan mutta mielummin olen olematta tekemisissä kun se vaikuttaa jotenkin aina niin pahantuuliselta ja väsyneeltä.. ja jotenkin vähän ylimieliseltä. Mä vaan kysyin kenestä se kirja on mitä se lukee ja se sanoi jonkun tyypin ja kysyin onko se sen kirjailijan aviomies ja se katsoi mua sen näköisenä että hetken tunsin itseni tosi tyhmäksi. Sitten se selitti kyllä ihan ystävällisesti mutta... jotenkin mulle tuli tuosta epämiellyttävä olo. Eikö se olekin jotenkin vähän ylimielinen ja olevinaan? Siis jollaintavalla. Mitä se istuukin eri pöytään kuin muut? Pitää itseään toisia parempana?"

Luulen että ainoa mahdollisuuteni työllistyä olisi perustaa oma yritys. Miltä alalta muka? Tosiasia kuitenkin on että kaikissa sosiaalisissa yhteisöissä olisin aina eka joka saa lähteä jossain saneerauksissa. Tämä on fakta.

Nukuin sitten unilääkkeillä ensin 2 tuntia ja sitten uudestaan (uusilla unilääkkeillä) 2 tuntia (21-23 ja 01-03). Kaikki tuo miettimäni vaivasi ja turhautti mua. Aamulla kuume nousi hetkellisesti yli 37 ja olin varma että saan flunssan. Sitten se laski yhtä oudosti ja nopeasti. Lopulta oksensin jonka jälkeen oloni parani huomattavasti. Näin reaktiivinenkin olen ettei tästä tule mitään. Päivällä nukuin pari tuntia mutta sain kovasti toispuolisia unihalvauksia. Ne loppui kuin vaihdoin kylkeä. Olin nukkuessanikin kyllä hyvin ylijännittynyt mikä on toisaalta hyvä etten nukkunut iltaan asti.

En tiedä mitä tästä elämästänikin tulee.

maanantaina, lokakuuta 24, 2005

Luulen että joudun lopettamaan päikkärini ja aloittamaan nettielämän alusta. Tämän päikkärin voin tietenkin jättää tänne mutta ehkä mielummin tallettaisin sen jos Cracker tai "Eräs J" tietäisi miten ja minne. Sitten poistaisin sen sitten blogspotista. Neuvoja otetaan vastaan.

Itseasiassa tähän ajatukseen johti oudosti kun luin Yrsa Steniuksen kirjaa Speeristä. Varsin omituista mutta tuo kirja on todella lukemisen arvoinen ja sai ajatuksia aikaan. Eikä varmastikaan ole tämän prosessin ydin vain finaali. Käsitin kai lopulta ja selkeästi että olen yhtä varautunut kun entinen natsirikollinen kirjoittaessani tänne nettiin. Olen kokoajan täällä syytettyjen penkillä häirikköjeni taholta eli joudun laskelmoimaan joka sanani. Tai petraamaan jälkikäteen. Joskus puolustukseni pettää ja saan osakseni ivaa ja läimimisiä ja kestäisin sen mutta huomasin itsetutkiskelussani että jatkuva tunne että kaikkea kirjoittamaani tulkitaan vihamielisin silmin on saanut aikaan paranoidisen efektin johon kuuluu muunmuassa historian uudelleenkirjoittaminen. Validoin itseäni jo etukäteen olemalla joskus vain osittain rehellinen koska joudun niin pelkäämään hyökkäyksiä. Eli tämä nettiminuuteni vahvistaa valheellista minuutta.

Ajattelin aina etten anna häiriköilleni periksi ja katson olevanikin voittaja neljän vuoden vänkytyksen jälkeen. Muutan vain nikkiäni. Voittoni olen jo mielestäni todistanut. As far as I am concerned. En voi tapella hullujen kanssa loppu ikääni netissä.

Olen kai tiennyt tämän jo jonkinaikaa. Minulla on kova surutyö. Olisi niin kiva jatkaa kirjoittamista tällä yleisöllä (vaikka ilkeälläkin - tiedättehän ettei negatiivista julkisuutta ole olemassa) mutta nyt aloin kokea että persoonallisuuteni arvokkaimmat ja vilpittömimmät osat ovat vaarassa.

Kirjoitan tämän etten voi muuttaa päätöstäni. Uskon että jotkut ovat puolestani vilpittömästi ilahtuneita tästä.

Haluaisin kuitenkin tallettaa tekstit.